Katsot ulos ikkunasta

Katsot ulos ikkunasta,
näet kuinka maailma juoksee ohitsesti,
sinä olet yksin valkoisten seinien keskellä.

Unelmat pirstaleina lattialla,
punainen veri valkoisella pinnalla,
sinnekkö sinä halusit?

Ruumiisi joka on niin heiveröinen,
kalpeat ja väsyneet kasvosi,
sen takia jouduit sinne.

Muistatko sen illan?

Muistatko kun olimme juhlissa,
halusin sinun hymyilevän edes vähän,
katosit etkä tullut takaisin.

Muistatko kuinka heräsit sairaalassa,
äitisi itki sänkysi vierellä,
hän pelkäsi, että kuolet.

Muistatko kuinka sossut veivät sinut?
Äitisi ei heidän mielestään huolehtinut sinusta.
Halusitko aiheuttaa äidillesi sen surun?

Ja nyt sinä katsot ulos ikkunasta,
katsot kuinka maailma juoksee ohitsesi,
ja mietit, sinnekkö sinä halusit?



Haavemaailmani

En pystynyt valitsemaan oikeaa tietä,
en löytänyt parempaa elämää.

Rakensin seinän silmieni eteen,
suljin sydämeni arkkuun.

Rakensin kaiken uudelleen,
rakensin muurit, ettei kukaan pääsisi maatani tuhoamaan.

Oma maailmani,
siellä kaikki on harmitonta.

Kaikki on epätodellista,
harhakuvat ovat todellisia.

Murheet on helppo piilottaa,
on helppo esittää, että kaikki on hyvin.

Alan olla mukavasti sokea,
sille mitää ympärilläni tapahtuu.

Onhan minulla parempi paikka elää,
se oma maailmani,
jossa kaikki epätodellinen on totta.


Ikkunat

Likaiset ikkunat,
joita ei ole avattu vuosiin,
alkavat jo muistuttaa harmaan talon seiniä.

Pienet lapset katselevat hämmästyneinä,
sanovat äidille ``äiti katso tuossa talossa ei ole ikkunoita.``
Ja äiti vain hymyilee, niin hänkin luuli pienenä.

Jokainen lapsi saa koulussa tietää,
että kyllä talossa on ikkunat,
niitä ei vain ole pesty vuosiin.

Ei kukaan tuo taloon postia,
eikä poliisit uskalla tulla katsomaan,
onko rouva joka asuu talossa kuollut.

Ajattelevat ne poliisit vain,
ei pappi häntä kuitenkaan siunaisi,
eikä kukaan sukulainen tulisi hautajaisiin.

Hän oli liian outo,
ihmiset pelkäsivät häntä,
tai sitten hän oli vain liian erilainen.

Ikkunat pysyvät likaisina,
ja ne ovat ainoat,
jotka tietävät mitä hänelle tapahtui.
Ovat ainoat jotka tietävät,
mitä tapahtui rouvalle,
jota kaikki pelkäsivät.



Siivet

Suojelit minua,
pidit hentojen siipiesi alla.

Olin niiden siipien alla,
elin turvassa maailman pahuudelta.

Luulin, että pärjäisin ilman sinua,
ja menin rikkomaan ne valkoiset hennot siivet.

Nyt jäljellä enään muistoja,
jotka nekin peittyvät kohta kyynelillä.

Enkeli
En tahdo nähdä sinua itkemässä,
voimasi menettäneenä,
suruun kietoutuneena.

Istut kädelläni,
olet enkelini,
lennä takaisin taivaasen.

En halua,
että itket,
lennä takaisin sinne minne kuulut.

Miksi et jo lähde,
joudut vaikeuksiin,
jos jäät tänne.

Joudut vaikeuksiin,
todella suurin vaikeuksiin,
joista eivät sinun voimasi sinua pois vie.

Lähde,
ennenkuin on myöhäistä,
en halua menettää sinua lopullisesti.


Nimetön

Kauniit kasvosi hymyilevät minulle valokuvasta,
ennen ne saivat minut iloitsemaan,
ja unohtamaan kaikki suruni.

En kerennyt sanoa hyvästejä,
en kerennyt kertoa kuinka tärkeä olet minulle,
en muistanut sanoa, että en eläisi ilman sinua.

Kyyneleet sammuttavat kynttilän,
jonka sytytin muistoksesi,
ne ovat ikävän loputtomia kyyneliä.
------------------
E// UUSIA

Välitän

Sanasi valehtelevat,
ne väittävät kaiken olevan kunnossa,
vaikka silmistäsi näen,
mikään ei ole niin kuin pitäisi.

En tiedä,
tajuatko itsekkään kuinka valehtelet,
kuinka minä kärsin nähdessäni sisälläsi asuvat kyyneleet,
tajuatko kuinka huolissani olen?

En halua nähdä kuinka hukut kyyneliin,
joita et koskaan itke.
En halua nähdä kuinka lennät ilman siipiä,
pois luotani.

Haluan vain olla kanssasi,
rutistaa sinua,
kertoa kuinka tärkeä olet,
kertoa, että minä pidän sinusta huolta.

Kuusi

Seison ikkunan ääressä,
katson jäätynyttä lampea,
ja lumista hankea.

Joku soittaa ovikelloa,
melu loppuu,
sisälle astuu iso mies.

Se jakaa ihmisille lahjoja,
ihmiset pitävät niistä,
ja iso parrakas mies lähtee.

Lapset kilpailevat keskenään parhaasta lahjasta,
äiti lukee uutta keittokirjaa,
kukaan ei huomaa kuinka minä seison yksin.

Ihmiset menevät nukkumaan,
minä muistan kuinka minun vaatteitani ihasteltiin,
nyt kukaan ei enää edes näe niitä.

En ole onnellinen,
vaikka minun käsilläni roikkuu kauniita palloja,
minä olen vain yksinäinen kuusi,
josta kukaan ei välitä,
jota kukaan ei rakasta.

Se voisi pelastaa kaikan

Hän on enkeli,
ilman siipiä.
Hän kävelee sateessa,
eikä kuule ääniä ympäriltä.

Ehkä hän nukkuu nyt,
ehkä hän näkee kauniita unia.
Tai sitten hän toistaa nimeäsi,
hellii ajatuksia sydämessään.


Ensi kerralla sinä varmaan kerrot hänelle,
kuinka kaunis hän on vaaleissa kiharoissaan.
Voisit kertoa kuinka rakastat sitä,
kuinka näette päivittäin.

On niin paljon asioita mitä hän ei tiedä,
asioita mitä hänen pitäisi tietää.
On niin paljon kaikkea,
mitä sinä voisit kertoa hänelle.

Hän herää pimeään maailmaan,
hän nukahtaa pimeään.
Hän elää pimeässä,
eikä pääse pois.

Etkä voisi antaa hänelle yhtä hymyä,
yhtä kaunista katsetta?
Yhtä pientä halausta,
pientä syytä jatkaa?


Mansikkaiset unelmat

Mansikat unelmina kermavaahdossa,
kaksi onnellista nuorta.

Saippuakuplat täynnä haaveita,
joita ei koskaan toteutettu.

Sydämiä maalattu taivaanrantaan,
auringon mukana nekin katosivat.

Söimme mansikat kermavaahdossa,
nauroimme toisillemme.

Puhkaisimme saippuakuplat,
hymyilimme niin kauniisti.

Katsoimme viimeistä auringonlaskua,
käperryimme toisiimme.

Nyt kun lumi on maassa muistan sen illan,
muistan kuinka kuiskasit rakas.

Sanat kuluneella paperilla

Sydämestä tulevan tuskan,
raapusti kuluneelle paperille.

Ei suostunut katsomaan totuutta silmiin,
toivoi vain voivansa kelata tämän huonon elokuvan alkuun.

Sydämeen kirjoitettu saman ihmisen nimi,
se nimi särkyy osiin,
mutta niin särkyy sydänkin.

Valhe on niin ihana,
totuus on homehtunut vanha leipä.

Lasisen sydämen palat kerätty sängyn alle,
ehkä niistä on vielä joskus hyötyä,
koska niinhän sitä sanotaan,
särkyneet esineet tuovat onnea.


Psykologi(t)

Yrität murtautua mieleeni,
kerrot minulle omasta elämästäni,
vaikka tiedän jo kaiken,
ja sinä tiedät vain sen mitä sinulle on kerrottu.

Yrität ottaa omat ajatukseni pois,
heittää ne roskikseen,
ja laittaa tilalle uudet puhtaat ajatukset,
jotka ovat sinun sanelemasi.

Et sinä oikeasti tunne minua,
vaikka kuinka yrittäisit vangita minut,
minä jatkan niin kauan kuin pystyn,
sotaa sinua vastaan.

Tuhoat minut,
vaikka tiedän,
haluat vain auttaa

NÄYTELMÄ
Sanasi kaikuvat korvissa,
sanat jotka musertavat minut pieneksi.

Keijut sulkivat esiripun,
mutta takahuoneessa tarina jatkuu surullisena,
sitä ei ole kirjoitettu onnelliseksi.

Onneksi se tyttö vain esitti,
onneksi kaikki oli pelkkää näytelmää,
toteat ja taputat.

Esiripun takana tyttö itkee,
hän kuuli sanasi ja ne satuttivat,
koska käsikirjoitus oli hänen elämänsä.

Ehkä seuraavassa näytöksessä joku ymmärtää,
kukaan ei näyttele niin hyvin.
Sitä ennen kuitenkin lasi viiniä väkevämpää,
että hän pääsisi hetkeksi pois,
unohtaisi sanasi,
unohtaisi sinut.


HYVÄSTI
Jokainen kyynel mitä en vuodattanut,
muuttui tekohymyksi.

Jokainen ilkeä sana, ele, naurahdus,
oli yksi tunti pois mun elämästä

Nyt niit tuntei on poistunu tarpeeks,
mua on turha tulla halaamaan ja pyytämään anteeks.
Yritin olla vahva ja kestää sen kaiken,
mut joka päivä joku teki musta surullisen.
Kirjotin runoi yritin saada jonkun tajuumaan,
kuinka onneton oon halusin jonkun lohduttamaan.
Kukaan ei ymmärtänyt mun vihjeitä,
mut vaan haluttiin haudata elävältä.
Nyt on tullu aika sanoo hyvästi,
kiittää kaikesta ihan hirveesti.
Viereititte kaiken aina mun niskoille,
anteeks siis ihan hirveesti mutta mä lähen.
Toivottavasti ootte tyytyväisii siihen mitä saitte aikaan,
voin sanoo en ketää teistä jää kaipaa.

Hyvästi